Kuulkapas tätä, istuin tässä illalla vaan huudeilla ja kun sattuu nii kuuma olemaan että on nuo partsin ovet auki nii kolibrilintunen tuli pärisyttämään siipiään minun viereen. Se tuli sanomaan että ei oo muistettu lisätä niille sokerivettä. Viisas lintu, sanon minä. Asia kunnossa nyt. Hämmentävä hetki se kyllä oli.

Eilen illalla täällä sato jo vähän vettä ja ukkosti. Se sopii meille että ilta ja yöaikaan sataa. Tottapuhuen paikalliset on täällä vähän helisemässä tämän kuivuuden suhteen. Viljelijät etenkin toivoo vettä. Tänään on ollu taas ihan kohtuu lämmin päivä vaikka aamulla tuntuu nii viileltä (oli vaan jotai +24) että piti aivan pitkähihasella paidalla lähtee Mariannen mukana Sapucain kaupunkiin. Virhe. 

Tässä faktaa lämpötilasta

Kaupungissa käynti noin muuten ei kyllä ollu virhe. Jotta ystävyyten punanen lanka pysyy jatkossakin ehjänä niin pakko heittää Hantalle terkut, että tykkäisit shopata tässä maassa, koska täällä on todella paljon erilaisia pöllötuotteita. (Mielestäni tieto, että tiedän sinun pitävän pöllöjutuista vahvistaa lankaa entisestään). Ollaan vähän etitty niitä unelmien keltavihreitä Havaianas sandaaleja Brasilian lipulla. Nyt ne löyty ja oikeestaan vielä hienommat kun pohjassa komeillee kymppipaita. Tykkään. Täällä tosiaan kaikki käyttää niitä, siis kaikki. Ei oo mitään kroksikansaa tämä Brasilia. Onko hienot, no on!

Muuten ollaan puuhailtu vähän niitä ja näitä hommia. Ohimennen muunmuassa istutettiin pari Amora merkkistä puuta. Aika näyttää lähteekö ne siitä nousemaan. (Voin paljastaa tässä salaisuuden: eka oksa minkä istutin vähäsen saatto rusahtaa katkipoikki kun sinne maahan sitä tungin, en sanonu mittää kellekään vaan upotin sitä vähä syvemmälle.. maaksi olet sinä tuleva ja silleen).

Meillä oli myös brasilialainen grilli-ilta viikonloppuna. Avotulella paistellaan jos jonkunlaista lihaa, paljon ja sitten istutaan ja syyään monta tuntia. Me Sussun kans oltiin siinä noin kakskyt minsaa. Kuvassa siis vaan osa lihasta kun sitä vaan lisättiin ja lisättiin sinne. Isoin köntsä oli varmaa yli kaks kiloo. 

Jotenki meistä on kasvanu täällä semmosia kodinhengettäriäkin kaiken rakentamis- ja korjaustöiden keskellä. Sitä mieltä oon aina ollukki että ihmisen pitää osata monia asioita. ML tyypit kunniaan ;) 

Tässä tehhään sit semmosia juustopalleroisia, ne on niin hyviä! Huomatkaa suomalainen leivinpaperi. Marianne ostaa paljon asioita Suomesta, jotka se kokee paremmaksi kuin täällä. Esimerkiksi kaikki peitot on suoraan hobbyhallista. :) Se on jotain maissijauho systeemiä, jota Susanna osti myös kotiin, että pysyykähän kartalla koska se niitä aikoo leipoo. Susanna on ostanu ja ostamassa vaikka ja sun mitä muutakin ruokajuttuja täältä, enimmäkseen kuitenkin sitä typerää kookosta jota täällä tungetaan kaikkiin juttuihin. En pidä kookoksesta, jos ette osanneet lukkee rivien välistä. 

On niin kummallista ajatella et kun palataan Suomeen ni siellä ei olekaan Albatrossi-kelit vaikka me jotenki käännetään täällä ajatus niinpäin. Voi olla semikaru paluu arkeen. No mut kunhan siellä nyt ees säilyy se oikee talvi. 

Fiilistelyä Alballe :)

Mitähän tässä osaa enää sanoa, paitsi että jos teille tai teidän lapsille tai tutuille tulee ikinä mahollisuutta lähtee tutustumaan uusiin kulttuureihin niin lähtekää ja kannustakaa lähtemään. Ei varmasti tule kaduttamaan, ei varmasti ole virhe. Onneks meillä vielä on tätä riemua jälellä, loppuviikosta päästään käymään isolla kirkollaki pari päivää, Sao Paulossa nimittäin.. ja ihan ilman Mariannee. Siitä seikkailusta kerrotaan (ehkä) myöhemmin lisää.

-Piipe-