Oli tässä muutama päivä teknisiä ongelmia blogin kanssa, siksi ollaan oltu hiljaa. Tultiin torstai-iltana takaisin farmille. Ihanaa, ihan kuin ois kotiin tullu. Oli kyllä mukava piitsireissu, nähtiin ihan toisenlaista Brasiliaa ja toisenlaista elämänmenoa, mutta parasta kaikessa oli tulla takaisin tänne. Nyt kun sai vähän näkökulmaa, tajusin miten paljon tykkään tästä paikasta, ja tästä ilmastosta. Oikeastaan täällä on kelit niinkuin Suomen kesällä parhaimmillaan, riittävästi lämmintä mutta ilma vaihtuu ja öisin on viileää.

20140130_135746-normal.jpg

Juqueįssa oli kuumaa, hikistä ja tukahduttavaa ympäri vuorokauden. Merivesikin oli niin lämmintä että melkein uidessakin tuli hiki. Jopa minä, aina paleleva yksilö, sain lämpimästä tarpeekseni. Oli ihana tunne kun tultiin takaisin ja sai pukea t-paidan ja polvipituiset shortsit ilman vaaraa lämpöhalvauksesta. Paitsi että Piipe tottui kyllä lämpimään siinä määrin, että nyt sitä reppanaa paleltaa koko ajan kun täällä vuoristossa ei ole kuin reilut kolmekymmentä astetta.

20140130_105350-normal.jpg

En tiedä, joku pistos me varmaan kuitenkin tuolla piitsillä saatiin. Meinaan tuon pukeutumisen suhteen. Meistä tuli Suomen mittapuussa suorastaan siveettömiä, paineltiin biitsin lisäksi myös kaduilla ja kylillä ihan holtittoman vähissä vetimissä. Naurettiin monta kertaa, että tämmöstä ei ikimaailmassa tekisi Suomessa. Niinkuin esimerkiksi menis vaatekauppaan pikkupikku bikineissä. Mutta oikeesti kun ei siellä pystynyt pukemaan mitään vaatetta päälle, jos meinasi poistua ilmastointilaitteen alta sisätiloista. Kaupoissahan niitä ilmastointilaitteita ei luonnollisestikaan ollut. (Eikä kuulemma kouluissa... Paikallisilla lapsilla alkaa koulut paikkakunnasta riippuen nyt tai muutaman viikon päästä, ei todella käy kateeks lapsiparkoja....)

20140130_131630-normal.jpg

Niin, vielä tuosta toisenlaisesta elämänmenosta piitsillä. Rantakadulla ja sen läheisyydessä, jossa meidänkin majapaikkamme sijaitsi, oli tosi hienoja ja kalliinnäköisiä taloja vieri vieressä. Mutta kaikki talot oli ympäröity korkeilla muureilla, ja yleensä muurin päällä oli vielä piikkilankaa. Vaikka Mariannen ystävänkin talo oli todella hieno, hyvin remontoitu ja sisäpiha kauniiksi tehty, niin siltikin minulle tuli hiukan ahdistava olo siellä muurien sisällä. Kun ei nähnyt ulkopuolelle, ja kaikki ovet ja ikkunat ja piti muureista huolimatta muistaa lukita joka kerta kun poistui pihasta. Mutta ilmeisesti alue on sellaista ettei muureitta voi asua jos haluaa omaisuutensa säilyttää. Rikkaudella on puolensa ja puolensa. Mariannea ahdisti myös, hän sanoi että siinä vaiheessa kun farmi pitää ympäröidä muureilla, hän muuttaa vielä syvemmälle viidakkoon. 

Meillä oli sen mosaiikkityön lisäksi toinenkin pikku projekti tehtävänä. Täällä Brasiliassa on todella mielenkiintoisia ja monenlaisia roskasäiliöviritelmiä. Yleisin ehkä on pystyttää talon ulkopuolelle kadun varteen tolppa, jonka päälle tasanteelle roskasäkit jätetään. Ne pitää olla irti maasta että eläimet eivät revi roskia, mutta en ole vielä tajunnut miksi kellään ei ole normi roskalaatikkoa. Ehkä roskien kuljetusautoissa ei ole kippiä joilla laatikot saisi nurin?

No joka tapauksessa, Mariannen ystävällä oli myöskin tolppa+tasanne talon edustalla, ja se meidän piti koristella. Tehtiin se simpukoilla joita oli iso vati valmiina, ja ylijäämämosaiikeilla. Tässä lopputulos, on se nyt ainakin hienompi kuin naapureilla:

20140130_103036-normal.jpg

Kiitokset vielä Odilalle majoituksesta, Nicolelle hienosta musisoinnista ja Ricardolle joka opetti meille aalloilla surffaamista.

Tässä vielä yksi sumuisten vuorten, eikun hämyisten rantojen gorilla:

IMG-20140129-WA0062-normal.jpg

Ainiin. Vähistä vetimistä puheen ollen. Toinen meistä oli ravintolassa syömässä melkein pelkissä pikkareissa. En kerro kumpi. Tehkää perässä :D

 

T. Sussu alias Meritähti alias Tilkkutäkki (nimi juontuu tavasta polttaa nahkaa eri puolilta kehoa pienissä erissä kerrallan)