Ollaan taas oltu ahkerina. Innostuttiin niin siitä pienen padon teosta, että otettiin vähän isompikin vesistöprojekti hoidettavaksi. Niinkuin ollaan ehkä kerrottu, täällä on pihalla kolme tekolampea. Vesi niihin tulee vuorilta virtaavasta purosta/joesta. Välissä on myös kalankasvatusaltaita, jotka eivät tosin nyt ole käytössä. Hieman yläjuoksulle päin mentäessä on pato, jonka avulla voidaan säädellä veden määrää kala-altaissa ja lammissa.

Patoallas on tehty joskus vuosia vuosia sitten valamalla kuopan reunoihin betonia ja vuoraamalla allas muoveilla. Nyt kuitenkin ajan saatossa vesi on syönyt betoniin reikiä ja vettä tihkuu läpi reunoilta kivien väleistä ei-toivotuista kohdista. Lisäksi vuorilta veden mukana valuva liete ja hiekka on täyttänyt patoaltaan jossei nyt kokonaan niin ainakin puoliksi. Meidän tehtävänä oli poistaa altaasta muta ja pohjalla olevat muovit, jotka myöskin olivat osittain rikkoontuneet. Sen jälkeen vuotokohdat korjataan jos mahdollista.

Patoallas pidetään normaalisti aika täynnä, ja tältä se näytti ennen veden laskua. 

Sitten Marianne avasi poistovesiputken sulun...

...jonka jälkeen mutalällitodellisuus paljastui :)

No, eikun hommiin. Marianne oli ohjeistanut meitä laittamaan kumpparit, mutta pointti oli ehkä ennemminkin jalkojen suojaaminen kuin kuivana pysyminen. Mutaliejua oli veden laskemisen jälkeenkin paikoittain haaruksiin asti. Eli kumpparit hörppäs vettä heti ensiaskelilla. 

Siirrettiin mutaa virran vietäväksi aluksi jaloilla potkimalla ja tukikepeillä kaivamalla. Sitten kun saatiin mutaa hiukan vähäisemmäksi, ts. kun joessa pystyi liikkumaan ilman tukikeppiä, haettiin avuksi lapio ja sankko. Välillä annettiin patoaltaan täyttyä jolloin vesi liuotti lisää mutaa liikkuvampaan muotoon, välillä rassattiin poistoputkea auki että vesi ja muta pääsi valumaan pois. Keksittiin myös padota puron uoman toista reunaa, jolloin saatiin vesi virtaamaan enemmän mutalikon puolelle. Sitä mukaa kun saatiin mutaa pois pohjamuovien päältä, revittiin muoveja pois.

Piipe otti tämänkin rojektin reenaamisen kannalta. Jos joku ei vielä tiennyt niin Piipe on suofutiksen hallitseva maailmanmestari. Mikäpä sen parempaa jumppaa peruskuntokaudella kuin kahlata lällissä, tai välillä vaikka ottaa pikku sukellus...

Kaksi päivää siinä rypiessä meni, ja aika monta kuutiota mutaliejua lähti eteenpäin virran vietäväksi. Niin, unohdin mainita että sama puro laskee saunan ohi, ja molempina iltoina oli saunojia. Kuulemma siellä oli saanut mukavia mutakylpyjä ottaa meidän puhdistusoperaatiomme takia :)

Aika puhtaaksi saatiin patoallas, mutta toki tuota mutaa tulee kertymään sinne jatkossakin ja homma pitää uusia aika ajoin.  Katsotaan miten reikien korjaus etenee, se on työmiesten hommaa kantaa betonisäkit paikalle ettei meidän hienot pikku kätöset likaannu. Hah, tuon keksin kyllä ihan omasta päästäni. Mulla ei oo ollu kynsiä enää pitkiin aikoihin ja jalatkin meni ruvelle kun kumpparit hinkkas sääriin. Mutta mitä siitä kun on niin mukavaa.

Apumies Bambu keskittyi lähinnä muovikasojen paikallaan pitämiseen...

Tuommosissa projekteissa huomaa aina miten kaikki on niin suhteellista. Ollaan täällä reissun aikana ihmetelty ja osittain ällöttykin kaikenmaailman öttiäisiä mitä on vastaan tullut. No tuolla mutalällissä rämpiessä niitä todellakin oli, kaikenmaailman jättitoukkakasoja löytyi muovien alta ja kumpparit oli täynnä ties mitä. Mutta ketä jaksaa kiinnostaa. Yksi koppis kotona on yök, kolmekymmentä kumpparissa ihan normi päivä täällä Brasiliassa. 

-sussu-