Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin

Tultiin tosiaan tuolta vuoristosta noin neljän tunnin ajomatkan jälkeen São Sebastiãon Juquei-rantakaupunkiin Mariannen ystävättären luo tämmöseen rantahuvilaan. Tämä paikka on Sao Paulosta 2,5h ajomatkan päässä ja moni sieltä tulee tänne lomilla ja viikonloppuisin. Ymmärrän sen hyvin kyllä ku koko Sao Paulon metropolin alueella asuu 20miljoonaa ihmistä ni täällä voi varmaa hengittää edes vähän helpommin. No en tiiä, nyt pitäs olla sadekausi parhaillaan päällä koko Brasiliassa, mutta koska kaks finlandesetyttöö tuli käymään ni ne varmaan siirti sitä.

Mut on tämä ilmasto täällä meren (Atlantti) rannalla ihan erilainen kun siellä vuoristossa. Autosta ku noustiin niin ilma oli oikeesti käsinkoskeltevan kuuma ja pehmee ja jotenkin erilainen. Sellanen ettei kyllä töitä voi tehä. Eli lomalla viimeinkin ;) Ollaan täällä maanantaista torstaihin ja jos joku vähän ahistaa ni nuo tuskasen hikisen kuumat yöt. Biitsille mennään aamusta ja illasta kun ei siellä voi olla keskellä päivää ko se aurinko on niin kuuma ja meille jopa vaarallinen. Ei siellä voi hiekallakaan kävellä ilman kenkiä tai jalkapohjat palaa. Ihme jos ei polteta nahkaa, rasvaa lisätään kyl joka käänteessä ja paikallisiin verrattuna ollaan kyllä ihan liian ylipukeutuneita.. ;) Mutta enpä oo ennen nähny moisia rantoja.

Tehtiin me täällä yks mosaiikkityö tilauksesta, vähän niinku korvauksena majoituksesta. Huh mite rankkaa..

Merivesi on lämmintä, ja huikeeta nähä lihaksikkaita ja ruskeita ja ja ja surffaripoikia surffailemassa aalloilla ;) Me aivan taannutaan lapsiks taas ( ai oltiinkos me joskus kasvettu aikuiseks?!?) tuolla turkoosissa meressä lilluessa. Heittäydytään aaltojen vietäviks. Se on nii hienoo ku hiekka lähtee valumaan jalkojen alta tai pääsee kellumaan aallonharjalle, mut on tässäki yks huono puoli.. mInä nimittäin saatoin tulla merisairaaks uimisesta!?! Illalla ku aloin nukkumaan ni sänky heilu vielä aaltojen lailla. Ja käsi sydämmellä en ollu juonu caipirinhaa tai caipiroskaa. Ja jos etsimmällä etsin niin okei, vielä yhen huonon puolen keksin. Vähän matikkaa teille: minun hiukset + kostea ja lämmin meri-ilma = ?? Joo-o on kiemuraa on..

Uusia eläimiä ja kasveja ja vuoristoo nähty myös, kuvien muodossa lisää fiiliksiä siis. Nuo pikkuravut on aika mainioita tyyppejä kun ne painelee menemään ja sitte ku ne alkaa kaivamaan itselleen koloa ni oksat pois. Oksista tuli mieleen yks Mariannen kertoma hauska juttu matkalla kun tultiin tänne. Tiiättekö miks kumipuita on niin hankala kaataa? No ku kaatamisen jälkeen ne pomppii vielä kaks päivää. :D ehhhhheh, saattaa olla vähä tilanne huumoria mutta mulle kelpas!

-Piipe-

Näihin piikkipalloihin ei kannata koskea