Alkaa jo kotiinlähtö häämöttää ja ketutus kasvaa. Nyt kun vielä jotenkin kyyneliltä kykenee niin pitänee päivittää viimeisimmät kuulumiset, noiden rojektien osalta.

Niinkuin aiemmin oli puhetta, bambupisteaita nimettiin kulttuurien kohtaamiseksi. Tehtiin aidan viereen kyltti, bambusta tietysti. Tekstit poltettiin puuhun kolvin tyyppisellä masiinalla, kolmella kielellä. 

 

Sitten vähän maalailtiin meidän kotona, tai lähinnä oltiin maalaavinamme mutta enimmäkseen sotkettiin paikkoja maaliroiskeilla... Oli meillä muuten pensselitkin, eh...

Angry hand       

Ja sittenhän meillä oli tämä laiturirojekti. Josta me oikeesti kuviteltiin että hoidetaan se kahdestaan. Heh heh. No, isännät täällä tajus meitä paremmin että jos on meininki uusi laituri tällä aikataululla rakentaa niin ehkä parempi vähän jeesiä. Yksi purki vanhan laiturin laudat pois, toinen kävi kaatamassa eukalyptuksen, josta laiturin aluspuut tehtiin. Kolmas toi puunrungon traktorilla paikalle ja vei vanhat puuosat pois, neljäs sahasi eukalyptuksen kahtia ja leikkasi lankut. Vanhoista rappusista käytettiin uudelleen hyväkuntoiset askelmapuut, vain pystypuut uusittiin.

Meidän tehtävänä oli poistaa kuori eukalyptuksen puolikkaista. Onnistui ihan näppärästi kirvestä ja sorkkarautaa apuna käyttäen, ihan kun ois pikkusen järreämpää pajua kuorinut.

Vanhojen aluspuiden poisto ja uusien paikalleen laittaminen vaati yhteistyötä, senverran painavia nuo tukinpuolikkaat olivat. 

No, loppupeleissä meidän suurin työpanos laiturin teossa oli ruuvata lankut kiinni aluspuihin. Ja sehän sujui meiltä kuin tanssi,  ei juurikaan harmittanut korjailla rusketusta tuossa veden äärella ihanan lämpimänä kesäpäivänä. Äläkä murjota siellä Harri, kyllä meillä oli ihan mukavaa siellä ulkoilureittien rakennus -kurssillakin, kuka nyt ei tykkäis kahlata hyisessä järvivedessä ja raahata viissataakilosia pitkospuita umpimetsässä. :)

Tämmönen siitä sitten tuli, tukeva ja jämpti eukalyptuslaituri. Kyllä kelpaa sanoa olleensa mukana tämän teossa, vaikka miehet tekivätkin suurimman osan voimailua vaativista hommista. 

Kalatkin tuli pällistelemään meidän aikaansaannosta, tai oikeastaan ne oli vaan niin nälkäsiä että tulivat ruoan toivossa huudeille pyörimään. Tässä Juhalle vähän parempia otoksia näistä tyypeistä joita lammissa asustaa. Kerroppa onko kuvan 1 ja 2 kalat samoja, kun meille väitettiin että täällä asuu vain taimenia ja karppeja, mutta tuo toinen ei äkkisiltään näyttäisi kummaltakaan?

Autettiin myös Pauloa bambuesineiden hionnassa, ja kaikkea muutakin pikkupuuhaa ollaan tehty nyt viime päivinä. Valitettavasti ajatukset alkaa jo kuitenkin pyöriä välttämättömän äärellä. Tänä iltana pitää pakata, ja huomenna lähdetään heti aamusta kohti São Pauloa. Lento lähtee vasta illemmalla mutta on kuulemma vielä joitakin hoidettavia asioita big cityssä ennen lentokentälle menoa. Huoh. Onko pakko lähtee.

Lopputunnelmia päivitellään varmasti vielä, mutta jos se on taas Piipe kynan varressa sitten, niin tässä vielä minulta terkut kaikille täältä paratiisista, sanan- ja kuvanmukaisesti sieltä missä pippuri kasvaa!

-sussu-