Voi kurjuuksien kurjuus, aletaan olla jo reissun puolivälissä. Hirveesti ollaan kaikkee puuhattu mutta monta projektia on vielä edessäkin, näinköhän sitä ehtii kaiken toteuttaa mitä ollaan suunniteltu. Haittaako jos me jäädäänkin tänne ihan kokonaan?

Toissapäivänä olin leiriläisten kanssa ratsastamassa. Luulin ensin että mennään jonnekin paikkaan missä ne hevoset on, kun täällä lähistöllä on vaan muutamia yksittäisiä hevosia laitumilla näkynyt. Mutta eipä mitä, täällä toimittiinkin toisinpäin. Jos Muhammed ei mene vuoren luo niin vuori tulee täyttä laukkaa Muhammedin luo. Vai miten se meni. Hevoset toimitettiin tänne tilalle 'läheisestä' kylästä, ehkä noin kuuden kilometrin päästä. Siis oikeesti, juoksutettiin tänne irti tietä pitkin. Että silleen... :D

Oltiin Piipen kanssa tuolla kukkulalla netissä roikkumassa, kun yhtäkkiä tieltä alkoi kuulua kavioiden kopsetta. Ja mikäs muu sieltä pyyhältää, kuin parikymmenpäinen lauma irti olevia hevosia, satulat selässä ja suitset päässä. Joukon jälkijunassa muutamalla hevosella oli jopa ratsastaja, jotka ohjasivat laumaa oikeaan suuntaan. Lauma rynni ensin tuohon alapihan aukealle, siitä enemmän tai vähemmän hallitusti kukkapuskien ja muiden istutusten  läpi ylämäkeen ja lopulta kukkulalle, Marianne talon lähellä olevaan aitaukseen. Se on oikeastikin ollut joskus hevosaitaus, nykyään täällä tilalla ei enää ole omia hevosia.

No, siellä sitten jaettiin hevoset kaikille halukkaille ratsastajille. Leiriläisistä lähestulkoon kaikki halusivat ratsastaa. Jakauduttiin kahteen ryhmään ja lähdettiin ratsastelemaan teitä pitkin.

Reissu kesti ehkä vajaan tunnin. Kerkesin siinä köpötellessä useastikin miettiä, että näinköhän nämä brasilialaislapset syntyvät ratsastuskengät jalassa tai vähintäänkin hevosenhäntä suussa. Kenenkään hevosta ei talutettu, vaan kaikki ratsastivat itsenäisesti, ja kaikki myös pysyivät hevosen selässä niinkuin tatit.

No reissu itsessään oli ihan mukava, mutta mitä hevosten kuntoon tulee niin... itku meinasi päästä. Suurin osa hevosista oli ihan liian laihoja, suorastaan luurankoja. Kun näin hevoset, olisin paljon mieluummin jäänyt syöttelemään niitä heinäpellolle   kuin lähtenyt ratsastamaan.. :/ Useimmat laitumillakin näkemäni hevoset ovat olleet aika hoikassa kunnossa, samoin lehmät. Että joo, se oli semmonen reissu mutta saa jäädä ainoaksi, niin paljon kuin ratsastamisesta tykkäisinkin.

Mutta tämä oli taas hyvä esimerkki siitä, miten jotkut asiat on täällä niiiiiin toisin kuin meillä Suomessa. Miten usein esimerkiksi olet törmännyt autotiellä  täysissä pukineissa ja tarkoituksella irrallaan laukkaavaan hevoslaumaan? Tai että ne rynnii puutarhasi läpi eikä kukaan pihalla olijoista edes korvaansa lotkauta. Tai että 15 lasta, täysin aiemmasta ratsastuskokemuksesta välittämättä, lykätään hevosten selkään ja lätkäytetään stetsonilla persuuksille (hevosen siis) että alahan mennä siitä. Niin, ja luonnollisestihan niitä kypäriä ei ollut. Yhdellä pikku pojalla oli oma kypärä mukana, kehuin häntä kovasti että on ainut järkipäinen tässä porukassa. 

No tulipahan taas yksi aika villi kokemus lisää koettua täällä. Seuraavaksi kuulette meidän uimakoppiprojektista, joka sekin on jo valmis. Mutta ensin pitää lähteä töihin, ei makeaa mahan täydeltä teillekkään. Palataan siis!

-sussu-