Seuraava rojekti meillä oli rakentaa lammen rannalle pukukoppi. Bambut meillä oli valmiina aiemmasta pisteaitarojektista eli onpa heleppo nakki. Pukukopin paikan valinta oli varmaan vaikein. Ensimmäinen paikka meni hylkyyn ku sieltä ajetaan nurmikkoo traktorin kans, toinen paikka olis ollu kalastuksen tiellä. Kolmas kohta oli hyvä...niin kauan kunnes alettiin kaivamaan bambulle reikiä maahan. Heti ensimmäisen reiän kohalta löyty vesiputki. Se onneks säily ehjänä. Neljäs paikka lopulta tärppäs.

Kopin suunnitelma oli taas päässä, molemmilla varmaan omanlaisensa. Tämän Kalevalan logo on vähän sellanen spiraalimainen niinpä tehhään myös kopista spiraalin alku. Homma eteni niin, että ensin hahmoteltiin köydellä muoto maahan, jonka jälkeen kaivettiin maahan spiraalinmuuotoinen ura mihin saadaan bambut hakattua. Sitten bambu kerrallaan hakataan maahaan. Toisiinsa ne kiinnitetään sitten rautalangalla. Tällainen rautalankakiinnityssysteemi nähtiin yhdessä bambuseinässä aiemmin, tehtiin siitä oma sovellus. Laitetaanpa taas kuvia niin ei tartte niin paljon selitellä. 

Me ei varmaan saada jalkoja puhtaaks enää millään muulla ku jollai hiomalaikalla, tai amputaatiolla. 

Alettiin olla jo voiton puolella ja kaikki näytti hyvältä... Piipe oli spiraalin sisällä tiivistämässä maata bambujen ympärille. Ja silloin se helvetti repesi. Piipe kertoo nyt itse tästä traumaattisesta kokemuksesta, jonka myötä spiraali muuttui äkisti labyrintiksi: Niin, minä siis siirtelin aiemmin kaivaammamme maata takaisin tiivistämän bambukepit. Heittelin siinä ensin multia paikalleen ja sitten poljin kenkillä ja käsillä maata tiiviimmäks. No yhessä nurkassa sitten painelin maata sormilla ja jotenki se tuntu erilaiselta eikä oikein alkanu tiivistyä. Ni mikäpä se siellä oli ku niinku ihan järettömän iso sammakko jota minä yritin selästä painamalla tunkee sinne bambujen ja maan väliin. Hyi helevetti! Luojan kiitos mulla oli hanskat kädessä, mut ulos en meinannu spiraalista löytää ja yökkäilin ja vähä saatoin huutakin. Siis ällöttävää! Ei siitä sammakostakaan varmaan mitenkään kivaa ollu ku yks sörkkii selätä upottaakseen sen maahan, mut iteppähän on paikkansa valinnu. Ja onneks se ei hyökänny kimppuun. Järkyttävää tämmönen. Alla vielä kuva tästä "pikku" ystävästä.

muutaman  terapiaistunnon jälkeen saatiin kuitenkin pukukoppi valmiiksi ja koekäytettyä.

Ja sitten eiku hanskatki naulaan ja uimaan...