Hassu tämä vuoristo, kun tuntuu ettei oltaiskaan korkeella koska ympärillä on vielä korkeampia vuoria. Korkeuseron huomaa kyllä kiivetessä  Mariannen talolle, jossa wifi toimii, hengästyttää. Mutta otan sen reenin kannalta, ensi viikolla aion ehkä tehdä luisteluloikkaharjotuksia täällä.. ;) ehheh. 

Meillä on täällä oma pikku koti, molemmille omat huoneet ja lisäksi siellä asuu farmin työntekijä Erika. Täällä on niin paljon eri rakennuksia. Osa leirikäyttöön, osa työntekijöille, osa yksityisille vuokrattavia. Ravintola löytyy myös, mutta ihan vielä ei olla ymmärretty milon se on auki ja kenen toimesta. Täällä on nyt lomakausi, eli koululaiset on lomalla. Ensi viikolla tulee lapsia leirille ni pääsen sit niiden kans leikkimään, aion ehkä haastaa ne futiksen pompottelukisaan, tuskin nää brasilialaislapset osaa käsitellä palloo :D 

Ensimmäisenä aamuna luultiin, että nukuttiin pommiin, koska sanottiin että aamiainen tarjoillaan kasin jälkeen. Herättiin 8.20 ja vaille 9 mentiin sinne ruokailumökkiin, no ei siellä vielä ollu ketään. Aikakäsitys lienee täällä vähä erilainen  ja tilanteet muuttuu. Eipä meillä kyllä ole kiire minnekään. Alotettiin aamusta sitten duuni, ei tänne oo lomailemaan tultu. Mariannen mies rakentaa uutta ateljeetaan, jossa se rakentaa bambusta erilaisia esineitä, esim lamppuja jne. Meille sopiva homma löytyi katon palasten paikkauksesta. Välillä päästiin pesemään bambuja, joista tulee pylväitä uuteen rakennukseen. Melkein heti ruuan jälkeen Marianne kuitenki käski meidät pois auringosta, koska Susanna jo punotti. Että kiitos vaan Sussu, kun sinun kalkkunaihon takia minä jouduin myös pois. No ei, ehkä Marianne tietää nämä auringon vaarat ja helpottaa näinollen meidän huomista päivää. Marianne puhuu suomea, hänen äitinsä on suomalainen. Muuten täällä osa työntekijöistä puhuu vähän englantia, mikä on harvinaista brasiliassa. 

Ai nii, me on nähty niin monta kolibria täällä. Ne on niin pieniä ja värikkäitä. Kuviakin laitetaan tulemaan, kun saadaan ensin ruokintalauta laitettua paikalleen. Siihen tulee sokeria ja vettä ainakin ja kolibrit on ihan hulluina siihen. Meidät heti ylennettiin kolibrivastaaviksi. Eli vesi pitää vaihtaa päivittäin, muuten se tukkii niiden nokan. Täällä on kolme tekolampea, jossa yhdessä voi uida. Käytiin siinä rannassa niin hullun isoja kaloja alkoi uimaan meitä kohti ja siihen ne jäi meidän eteen pärskimään.. ei olla vielä uitu.. En muista mitä kaloja ne oli, mut ei ehkä piraijoita.. ei silti olla vielä uitu.

Nyt pitää mennä, palataan. 

-Piipe-