Hirviä nälkä. Ollaanko taas oltu niin ahkeria vai kuis se ny silleen? No iltapalaa vielä saa hetken odotella niin on hyvää aikaa kirjoitella. Vaikkapa ruoasta.

Ollaan varmaan mainittu useampaankin otteeseen että ruoka on täällä hyvää. Ollaan aina oltu ruoka-aikaan kotona siis. Kerronpa nyt millaista ruokaa täällä farmilla yleensä laitetaan, varmaan siitä voi jotain yleistää brasilialaiseen keittiöön.

Aamupala täällä on aika samantyyppinen kuin Suomessa,  sämpylöitä tai paahtoleipää kera juuston ja kinkun, muroja, jugurttia, joskus puuroakin. Kahvia tai kaakaota. Joinakin aamuina on pöydässä ollut eräänlainen paikallinen pullakakku, se on etenkin joulunajan herkku, pullaa jossa on kuivattuja hedelmiä. 

Lounaalla joka syödään puolenpäivän jälkeen, on aina alkuun salaattia. Perustana ovat tomaatti, kurkku, salaatti ja porkkanaraaste,  joskus lisäksi jotain yrttejä puutarhasta tai esim punajuuriraastetta. Päälle lirautetaan oliiviöljyä tai balsamiviinietikkaa.

Marianne ostaa vihannekset ja juurekset mahdollisuuksien mukaan paikallisilta viljelijöiltä. Esimerkiksi tomaatteja haettiin tänään laatikollinen suoraan tomsuplantaasilta, joka on matkan varrella kun mennään São Bento do Sapucaihin. Samalla reissulla käytiin porkkana- ja maniokkitehtaalla, josta ostettiin laatikollinen molempia. 

Lounaan perusraaka-aineet ovat riisi ja pavut. Riisi voi olla tavallista tai kokjyväriisiä, joskus molempia samalla ruoalla. Pavut ovat yleensä punaisia, ja niistä on keitetty kastike. En tykännyt pavuista ennen tänne tuloani, mutta täällä ne uppoaa eri hyvin. Ehkä pitää kotonakin opetella tekemään papupatoja. 

Papujen lisäksi on yleensä jokin muukin kasvislisuke, esim. porkkanoista  tai mugangosta keittämällä tai paistamalla tehty. Mugango on hiukan kesäkurpitsan näköinen ja tapainen hedelmä.

Maissia käytetään ruoanlaitossa myös paljon. Usein tehdään farofaa, kuivaa maissijauhomurua jota voi ripotella riisin ja kastikkeen päälle. 

Lihanystäviä unohtamatta, ruokaan kuuluu yleensä aina myös lihaa/kanaa/kalaa, kastikkeessa, paistettuna tai miten milloinkin. Tänään oli lampaanlihaa, mutta yleensä sikaa tai nautaa niinkuin meilläkin.  Muutaman kerran on ollut lihamureketta, johon on lisätty jyväsinä kibeä, kokojyvviljaa joka muistuttaa maultaan vehnää. 

Perunaa tai pastaa saattaa sitäkin olla, mutta harvemmin. Ja vaikka olisi niin silti saattaa olla riisiä, siitä ei hevillä luovuta. Käytiin Juqueįssa ollessa ravintolassa syömässä, ja tilattiin Piipen kanssa "päivän annokset". Siihen kuului aina salaatti, riisiä SEKÄ ranskiksia ja papukastike. Itse sai valita lihan, kanan tai kalan. Että vinkkiä vaan kaikille jotka aiotte kutsua meidät lähitulevaisuudessa syömään, riisiä on parasta olla tarjolla. 

Kastikkeista puheenollen, feijoada on eräs suosittu papu/liharuoka täällä päin. Siihen tulee mustien papujen lisäksi sianlihaa ja pekonia. Joissakin versioissa siasta käytetään saparot, korvat ja sorkat. Luulen että eräässä seisova pöytä -tyyppisessä ravintolassa tarjoiltiin tätä ruokaa, en maistanut. 

Olen yleensä maistanut täällä lähes kaikkia liharuokia, vaikka enimmäkseen kasvispitoista linjaa suosinkin. Mutta täällä pärjäisi ihan hyvin täysin kasvissyöjänäkin, koska aina on erilaisia kasvisruokia tarjolla.

Maniokeista vielä. Se on juures, jota voi esim. keittää ja käyttää porkkanan tavoin patoihin, paistoksiin yms. Raakana sitä ei voi syödä. Siitä tehdään myös jauhoja, joista voi paistaa tapioca-lettuja. Tapioca on intiaanien keksintö, ja se maistuu ... jauholle joka on paistettu letuksi. Eh. 

Mutta maniokkijauhoista voi tehdä myös aah niin ihania juustopalleroita/sämpylöitä. Ne on ehdottomasti parasta mitä täältä saa. Tai yleensä kai niiin käytetään maissijauhoja, mutta joka tapauksessa hyviä ovat. Niitä voi ostaa melkein joka leipomosta ja kahvilasta, mutta me ollaan jo harjoiteltu niitä itsekin tekemään. Jauhopussikin on jo valmiiksi ostettu kotiin viemisiksi, se olikin tärkein ostos varvassandaalien lisäksi. 

Tästä päästäänkin näppärästi mun lempiaiheeseen, jälkiruokiin. Täällä ei harrasteta niinkään päiväkahvittelua, mutta lounaalla on yleensä jälkiruokaa tarjolla. Brasilialaiset rakastavat makeaa. Siis todella makeaa. Brasilialaiset rakastavat toffeeta sen kaikissa eri muodoissa: paloina, liisterimäisenä mössönä, kastikkeena ja lusikalla suoraan purkista. Täällä siis myydään kaupoissa lasipurkkeja joissa on toffeen tapaista maitomönjää.  Sitten brasilialaiset rakastavat hilloja, marmeladeja ja kaikkia niistä tehtyjä jälkiruokia ja johdannaisia. Ja hyytelöitä. Sellaisia hedelmän tai marjan (lue: esanssin) makuisia läpikuultavia, jotka tehdään jauheesta veteen sekoittamalla ja jääkaapissa hyydyttämällä. 

Ehkä parasta kaikesta on se, että täällä tykätään tosi paljon myös kookoksesta. Kookoskarkkeja on paljon erilaisia, kooosjäätelöä on joka paikassa missä on jäätelöä. Jäätelöä saa myös mm. maissin ja avokadon makuisina :)

Tässä on myös yksi jälkkärivaihtoehto, yhdistää hilloa ja sulatejuuston tapaista levitettä. Suolaista ja makeaa samassa, nam. 

Sitten kun vielä lisätään jälkkärilistalle kaikki ihanat kakut ja jäätelöt, vanukkaat ja suklaat niin voitte uskoa tällä reissulla ei oo päässy kilot karisemaan. Onneks brasilialaiset tykkää myös isoper...äisistä naisista, tai niin me ainakin kuvitellaan. :)

Päivällinen ja iltapala on yleensä yksi ja sama asia. Se syödään seitsemän kahdeksan kieppeillä, milloin mitenkin. Joskus tehdään lämmin ruoka, esimerkiksi jokin keitto, joskus lämppäreitä tai vaan leipää ja teetä. Riippuu päivästä, nälästä, lämpötilasta ja siitä jaksaako kukaan kokata. Yleisesti ottaen ruokailuajat ja -tavat täällä ovat mukavan joustavia. Yleensä kaikki kokontuvat ruoka-aikoina yhdessä syömään, mutta jos jollain on aikataulutus eri niin sekään ei ole vakavaa. Ruokapöydässä viihdytään pitkään jos ei ole kiirettä jatkaa hommia, mutta sitäkään ei katsota pahalla jos joku poistuu aiemmin. 

Täällä on keittiössä kolme työntekijää. Arkisin on yleensä töissä ainakin yksi, leirien ja muiden tapahtumien aikana kaikki kolme. He laittavat aamupalan ja lounaan, itse hoidetaan yleensä päivällinen/iltapala. Meistä on vaan Piipen kanssa tullut sellaisia aamuvirkkuja että usein ollaan päämajassa jo ennen muita, ja laitellaan aamupalaa itse. Mutta onhan tämä valmiille ruoalle tulo kyllä sellainen hienous, että näinköhän sitä on ihan uusavuton kun menee kotiin ja pitäisi itse kokata. Ainiin mutta sen takiahan me käydään koulua, että saadaan valmista ruokaa. Nou hätä. 

Vielä se pitää mainita että hedelmiä on vaikka minkälaisia, ja niitä on aina tarjolla. Banaaneja on kolmea eri kokoa: niitä normeja mitä meilläkin, sitten noin puolta pienempiä, ja vielä ihan miniminibanaaneja, kooltaan noin minun sormen mittaisia. Sitten löytyy mangoja, ananasta, palmua, kookosta ja sen "nahkaa", kakeja, pitayaa,  guavaa, litsejä.... Ei millään muista kaikkia. Osaa hedelmistä kasvaa omalla pihalla, ja esimerkiksi tämä meilläkin jälkiruoissa koristeena käytettävä hedelmä, jonka nimeä en nyt muista, on suorastaan rikkaruoho.

Kaksosbanaanit

Chuchuja ja ingoja

Loppuun vielä kuva jälkkäristä, jota teimme pizzailtana. Banaanipitsaa... Maistuu hiukan paremmalle kuin näyttää, mutta ei jostain kumman syystä saanut ykkössijaa jälkkäritesteissämme.