Viikonpäivät ollaan saatu jo olla täällä paratiisissa. Neljä viikkoa enää jäljellä. Säät ovat tosiaankin suosineet, tänään on esimmäinen päivä kun satoi ja jyrisi jo aamupäivällä, ehkä 5minuuttia. Susanna alkoikin heti jo neulomaan itselleen lisälämmikettä. (Se oikeesti toi tänne lankakeriä mukanaan?!?!)

Niin paljon on nähty ja koettu, vaikea pukea sanoiksi ja kuviksi kaikkea. On jotenkin niin hienoa, kun saadaan oikeasti elää täällä paikallisten arkea ja osittain auttaa tämän tilan töissä. Ja niin siistiä istua ruokapöydässä kun puhetta tulee portugaliksi, suomeksi ja englanniksi sekaisin. Ihan ku oltais ulkomailla..ai mut mehän ollaankin ;) Ihan vielä ei tuo portugali taitu meiltä, mutta sanoja sieltä ja täältä onnistuu joskus bongata. 

Täällä muuten tykätään Auran sinapista, vihreästä sellaisesta. Marianne pyysi meitä tuomaan sitä Suomesta, eli vinkkinä seuraaville harjoittelijoille. Ollaan törmätty myös joihinkin hauskoihin eroavaisuuksiin verrattuna Suomeen; haarukat ja veitset katetaan täällä toisinpäin kuin Suomessa ja syöminenkin tapahtuu toisinpäin. Vessapaperia ei laiteta pönttöön vaan roskikseen.. se tahtoo joskus unohtua, mutta luulenpa että täältä kun kotia tullaan niin paperit menee sitten kotosuomessa ihan huolella roskiin. Kutsukaa minut toki sitten kylään :D

Hannelle ja Marjolle terrveisiä, että eipä olis uskonu sillon melkein viis vuotta sitten kun pelattiin vähä brassibiitsiä, että minä oikeesti tulen käymään täällä. Kerron terveisiä niille tsubukoille jos sattuvat samoilla mestoilla pyörimään ;) Slashin minä jo näinkin

Erilainen harrastaminen jatkuu meillä täällä myös ihan päivittäin, Susanna on jo niin taitava...

Vai mitä...?

Sitte myö vähä ruokittiin kaloja, catch a fish!

Edelleen viihtyy eikä edelleenkään harmita!

-Piipe-