Olimme miettineet etukäteen jo Suomessa mahdollisia projekteja, joita ehkä pystyisimme toteuttamaan täällä. Yksi ajatus oli, että tehdään jostain paikallisesta puulajista perinteinen suomalainen pisteaita. Viime keväänä kerran käytiin sitä koulun kanssa harjoittelemassa ja koska meidät on varustettu valtavalla itseluottamuksella naureskeltiin, että tokihan me siihen sitten pystytään myös Brasiliassa.. No, sanonta kuuluu; varo mitä toivot, se voi toteutua. Niinpä, näin kävi.

Vajaan parin viikon jälkeen, talon tapoihin ja mahdollisuuksiin tutustumisen jälkeen alkoi pisteaitaprojekti elää ja kiinnostaa yhä enemmän. Materiaaliksi valikoitui bambu, jota Paulolla on täällä valmiina paljon. Näytettiin Paulolle kuvia meidän Suomi versiosta ja hän oli Mariannen kanssa sitä mieltä, että eikun hommiin. Bambusta aijjakset, pistot ja varat, mutta entäs vitakset? Eipä hätä ole kuitenkaan suuri jos apu on lähellä. Täällähän kasvaa Tarzanin liaanipuita, jotka myös meidän opettaja Anu tuntee hyvin, joiden liaaneista saadaan vitakset. Niiden kestävyydestä ja pitkäikäisyydestä meillä ei kyllä ole antaa takeita. Aika näyttää. Pitää varmaan tulla uudestaan katsomaan parin vuoden..tai ehkä kuukauden päästä. Kesäkuussa alkaa ne futiksen MM-kisatkin täällä.. Koulu varmaan antaa vähän lisärahoitusta moiselle "tarkistusmatkalle???!!?" 

Projekti alkoi materiaalin lajittelulla. Samalla siistittiin Paulon bambuntähteiden sijoituspaikka. 

20140119_103634-normal.jpg

Pääsimme myös testaamaan paikallista ajokulttuuria ja teitä, eli ajamaan pitkin nurmikoita. Näin mekin siis toimittiin kun kuljetettiin bambut paikkaan, jonne Marianne aidan haluaa. Tämä projekti ei siis ole mikään "kunhannytmukateettejotain -aita" vaan sillä on tarkoitus. Marianne vuokraa lomamökkejä yksityisille ihmisille ja usein he eivät löydä paikkaa, mistä mökkitielle käännytään. Onpa nyt muuten helppo neuvoa ja sanoa, että käännytte siitä näppäränäppisten suomineitojen tekemän aidan jälkeen vasemmalle.

20140119_123123-normal.jpg

Jos ei ole habaa avata ovea, joutuu soveltamaan.. 

20140119_131858-normal.jpg

Intoa tekemiseen meiltä löytyy kun pienestä kylästä. Onneksi valokuvausaddiktoituneella Sussulla on mukana kuitenkin valokuvia meidän kouluhommina tehdystä aidasta, josta saatiin vähän mallia. Tokihan me myös jotain muistettiin Tarvaisen Juhan viime kevään opeista. Pikkusen saatto kyllä jossain vaiheessa askarruttaa aidan alottaminen ja lopetus. Kumpaakaan niistä me ei olla tehty. No, asenteena meillä on täällä: learning by doing ja tehhään ensin, mietitään sitte! Eiks se oo just se oikee tapa hoitaa hommia? :P 

Sittenpä sitä lähettiin leikkimään Tarzania, eli liaaninhaku hommiin. Paulon poika Juan toi mallin ja neuvoi suuntia mistä me sitä löydetään. Paikalliseen ystävälliseen tapaan hän toki tarjoutui mukaan etsimään, mutta eihän myö jurot suomalaiset osata ottaa apua vastaan vaan mentiin kahestaan. Ei tartte auttaa. Tottapuhuen samalla käveltiin tilan luontopolku, jonka kunnostaminen on myös meidän must to do-listalla. Saatiin samalla siis kartotettua reitin kunnostuksen tarve, jee moottorisahahommia tiedossa! Juan sai tulla meidän kans sitten toiselle reissulle hakemaan lisää liaania, kun ei ehkä löydetty sitä oikeeta sitte kuiteskaa.. no sattuuhan näitä. 

20140119_163502-normal.jpg

Ja samalla otettiin vähän shampoomainos kuvaa ni se saatto olla sekä Juanin että meidän kannalta parempi, et oltiin siellä kahestaan.

IMG-20140122-WA0011-normal.jpg

Rautakanki. Se saattaa hyvinkin olla asia, jota kaipaamme eniten Suomesta. Etsittiin kaikki tarvittavat työkalut ja rautakangenkin sanottiin tilalla olevan..se vaan on vähän erilainen mihin ollaan totuttu.

IMG-20140121-WA0007-normal.jpg

IMG-20140121-WA0006-normal.jpg

Maassa maan tavalla, eipä valiteta vaan hommiin! Kyllähän me reikä maahan saatiin. Iso reikä, jonne pisto upotetaan ja sitten vaan muistettava täyttää se reikä. Siltikin, we <3 rautakanki. Arvostakaa omaanne.

Tässä Juan perehdyttää Sussua käyttämään paikallista rautakankea.

IMG-20140121-WA0005-normal.jpg

Homma siis jo hyvällä mallilla. Suunnitelma päässä. Aloituskivi haettu Mariannen kivilabyrintista. Huomattiin aika pian, että bambu tahtoo olla pinnaltaan hivenen liukkaampi kuin kotoinen kuusi. Se asetti meille välillä erinäisiä haasteita, mutta ei toki esteitä. Me voimme ja saamme soveltaa, tämä on brasilialaisen ja suomalaisen perinteen ja kulttuurin kohtaaminen. Tekeminen oli hauskaa, välillä turhauttavaa mutta kuitenkin palkitsevaa. Työn tulos on nähtävillä heti. Kasattiin, purettiin, soviteltiin aijjaksia, sidottiin vitaksia, purettiin vitaksia. Olimme jo kirjoittamassa koululle Sirkalle sähköpostia, että tästä on pakko saada näyttö. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niitä siis tarjolla nyt.

20140120_183759-normal.jpg

20140120_111725-normal.jpg

IMG-20140121-WA0004-normal.jpg

20140120_121925-normal.jpg

IMG-20140121-WA0003-1-normal.jpg

20140120_174527-normal.jpg

IMG-20140121-WA0002-normal.jpg

20140120_181109-normal.jpg

 

Tokihanme teimme myös virheitä. Jostain syystä varat esimerkiksi vaihtoivat suuntaa kesken kaiken. Teki mieli purkaa koko p**ka. Ei purettu. Selitetään se sillä, että rinne viettää niin rajusti alas ja suunnan vaihto oli siksi pakko tehdä. Joku olisi toki voinut laittaa varat alunalkaen oikeinpäin, mutta edelleen virheet opettaa. Ärsyttävää se silti oli. Ja koska priimaa halutaan niin ei me tästä sitä näyttöä edes haluta. Muita projekteja odotellessa.

Tuumaus- ja hermojenlepuutustauolla käytimme aikamme urheiluun. Nyt oli vuorossa seipäänheittoa ja keihäshyppyä.

20140120_181432-normal.jpg

20140120_182115-normal.jpg

Kyllä siitä ihan hyvä tuli, oma silmä vaan takertuu puutteisiin ja virheisiin. Saimme niin brasilialaisia kuin amerikkalaisiakin kehuja aidasta. Itse olisimme jättäneet pistot pitkiksi, mutta Marianne halusi ne lyhyeksi. Aidasta puuttu vielä reiät. Bambut on onttoja, mutta halkeamista ja päistä niiden sisälle valuu vettä ja se ei ole hyvä se. Paulo opasti, että porataan reiät alaviistoon bambuihin niin vesi pääsee valumaan pois. 

Marianne haluaa aidan vireen kyltin, aidan nimi on siis kulttuurien välinen kohtaaminen. Marianne aikoo myös tuoda penkit aidan viereen, jossa eri kulttuureista tulevat ihmiset voivat tutustua toisiinsa. Näin meidän aidalla on siis myös tarina. Brasilia <3 Suomi.

20140121_125947-normal.jpg

-Piipe-