Sattupa perjantaina niinki ikävästi, että ei ollu laituripuut tullu vieläkään. Johtunee varmaan siitä ettei niitä ole vielä tilattu. Eipä hättäillä siis ja keksittiin sitten muuta tekemistä. Ajetaan fillareilla Conçalvesiin hengailemaan ja shoppailemaan. Sehän on siis sellanen kylä tuolla 12 kilometrin päässä alhaalla. Eipä ees paha, kakstoistakilsaa alamäkeen. Wuhuu. Tämä Espaço Kalevalahan sijaitsee suhteelisen korkeella vuoristossa, rinteessä ihan vallan. Korkeuseroja on siis näillä tiluksillakin, kuten myös matkalla.. ihan mihin suuntaan tahansa. No mutta jos pakkaa reppuun juomista, aurinkorasvaa, aurinkolasit ja sen semmosia juttuja niin me suomalaisethan pärjätään missä vaan. (kommentti kuuluu sarjaan; en minä pala, ei mulle tule auringonpistos ilman hattua....well, been there, done that).

No mut oikeesti suunnitelma oli ajaa sinne alas ja Mariannen mies Paulo tulee hakemaan meitä ja pyöriä. Ei se matka kyllä ihan koko ajan ollu alamäkee, mutta hyvin selvittiin. Ei siis liian rankka,  koska oltiin kuitenkin niin fiksuja ettei edes yritetty ajaa takasin. Maisemat edelleen huikeita ja vielä pyörän selästä ne näkee niin eri tavalla.

Matkan varrella oli näitä roskakatos systeemejäkin jos jonkinmoisia

Kylille päästiin ja tärkein juttu minun ostoslistalla oli ne semmoset brassisandaalit, joissa kaikki kulkee täällä. Haluan tietystikki semmoset vihreet Brasilian lipulla, tai keltaset. Mutta kun ei, kaikilla vissiin on just saman kokoinen jalka kun mulla ja just sama muotitietonen maku ja ei löytyny tohveleita, etsintä jatkuu. Ekat aurinkolasit me onneks löydettin molemmat ja reput täyteen paikallisia pähkinöitä ja herkkuja.. Täällähän tykätään imelästä todella paljon ja ihan kaikkee herkkua en voi minun maun mukaan kutsua herkuiks. Oikeesti aina on jotain jälkkäriä, joka on toooosi imelää. Semmonen täysjyvä myslikin oli sokeroitu jollain..sokerilla. Hedelmä jälkkärit on parasta. Ruokakertomuksia tulossa lisää myöhemmin.

Kuvia kylänraitilta

Illasta mentiin tonne ravintolaan, joka kuuluu myös farmiin, mutta ei ole tällä hetkellä asiakaskäytössä. Se on kyllä sääli. Nyt vink vink ravintola-alan opiskelijat kehitelkää ens kesäks eli Suomen ens talveks joku projekti ja eiku hommiin tänne. :D Siellä oli leiriläisten viimenen ilta ja ohjelmassa pizzan paistoo. Tottahan me sinne ängettiin pizzan toivossa, mutta ensin työ sitten huvi. 

Ja kylläpä oliki hyvää.. :D 

Seuraavassa kuvassa on vuoristo tulessa.. no eikun oikeesti siellä sataa tai on sellasta sumua, mut on täällä hei satanutkin.

Tässäpä tätä elämää taas, sii juu.

-Piipe-